Musiikilla on ollut valtava merkitys ihmiskunnan historiassa. Lähtien ns. viidakkorummuista ja eläinten äänten matkimisesta, ihmiset ovat sulautuneet musiikin kautta ympäröivään todellisuuteen ja viestineet, eivät vain ihmisten välillä, mutta myös eläimille erinäisiä asioita. Musiikkia on käytetty yhtälailla petoeläinten pelottamiseksi pois ihmisten läheisyydestä kuin toisaalta eläinten houkuttamiseksi lähemmäs. Niin sitä on myös käytetty ihmisten rauhoittamiseksi ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseksi. Vaikka ihmiset ovat kenties pohjimmiltaan edelleen samanlaisia, arvot, mieltymykset, kulttuurit, myös musiikki ovat kokeneet muutoksia. Yhden tyylin hiljalleen jäätyä toisten alle kokeakseen renesanssin, hiljalleen eri musiikinlajit ovat kehittyneet tietyn kansan soittimilla soitetusta aina kehittyneisiin klassisiin ja toisaalta sähköisiin soittimiin. Renesanssista eli yhden tyylilajin uudelleensyntymisestä on kyse esimerkiksi modernin etnon kohdalla. Vanha perinne on unohtunut aikoja sitten, mutta joku on kokenut tarpeelliseksi nostaa uudelleen esiin jo unohdetun.

Toisaalta eri kulttuurien kohtaamisista on seurannut erilaisten tyylien sulautumisia ja kenties täyden uuden tyylin syntyminen. Afrikkalaiset orjat ovat luultavasti nykyään yleisimmin käytetty esimerkki. He veivät oman musiikkinsa Afrikasta Yhdysvaltoihin. Afrikkalaisen ja amerikkalais-eurooppalaisen tai hieman yksinkertaistettuna, länsimaisen musiikin kohtaamisesta ovat ajan kuluessa kehittyneet esimerkiksi soul, rhythm & blues ja rock.

Ihmiset ja musiikki ovat kulkeneet nykypäivään mennessä todella pitkän tien. Kun soitan Keski-Afrikan pygmien musiikkia kenelle tahansa tutulleni, se on heille vierasta, vaikka sitä voisi verrata Pohjoismaissa elävien saamelaisten musiikkiin. Sen pohjana on kuitenkin ihmisääni ja hyvin yksinkertaiset soittimet, joten ääni on autenttinen ja se on usein ainakin osittain improvisoitua. Jos taas soittaisimme vastaavasti pygmille länsimaista musiikkia, se olisi heille vierasta, ei ehkä kovin kaunista ja ymmärrettävääkään. Vieraat soittimet ja raa'at äänet eivät varmasti aivan heti heihin syvää vaikutusta.

Meillä on kuitenkin jokaisella mieltymyksemme ja suosikkimme. Tunnustan etääntyneeni monen muun länsimaalaisen tavoin alkuperäisestä musiikista. Lapsuuteni elin 70-luvulla, nuoruuteni 80-luvulla ja aikuisikään pääsin 90-luvulla. Jokainen vuosikymmen on tuonut musiikkitottumuksiini jotain uutta. Lapsuudessani kuuntelin pitkälti vanhempieni valitsemaa musiikkia.

Muistan elämäni ensimmäiseltä vuosikymmeneltä Tapani Kansan, Tom Jonesin ja Demis Roussosin. Osasta heidän lauluistaan saatan pitäväni, mutta pikemmin sen ajan laulut toimivat ikäänkuin aikakoneena lapsuuteeni.

Vuoden 1984 alusta lähtien aloin kuunnella musiikkia omaehtoisesti. Muiden kuunnellessa omiaan, minä kuuntelin ulkomaalaista poppia ja rockia. Vuosikymmenen ehdottomia suosikkejani olivat mm. A-ha, George Michael/Wham! ja Duran Duran. Kuuntelin valtavasti musiikkia 80-luvulla ja voisin sanoa tuntevani aika liudan sen ajan hittejä.

Aikuisiälle päästyäni kaikki tuntui muuttuvan. Kun ikätoverini kuuntelivat 80-luvulla heavyä ja alkoivat kuunnella metallia, minä sain herätyksen 20-vuotiaana. On ehkä koomista, mutta toisaalta totuudenmukaista sanoa, että vaihdoin New Kids On The Blockin Nirvanaan, Metallicaan, Panteraan ja Guns N Rosesiin. Vuosikymmenen puolivälissä kuuntelin technoa ja aloin itse näperrellä koneella omia biisejäni. Suosikkeihini kuului edelleen George Michael ja 80-luvun hitit soivat, vaikka eivät enää niin usein.

Voi kuitenkin huoletta sanoa, että kuuntelutottumuksissani alkoi tapahtua tiettyä jähmettymistä. 2000-luvulle siirryttäessä olin kuitenkin jättänyt jälkeeni 80-90 -lukujen musiikin. Halusin kuulla uutta musiikkia, vaikka vanhoissa tutuissa lauluissa oli toki oma vetovoimansa. Ihmissuhteet veivät minua piirun verran lähemmäksi jazzia, työni lähemmäksi etnoa ja kansanmusiikkia, kun taas omat mieltymykseni jatkoivat kohti mm. konemetallia.

Vasta yli 30-vuotiaana sain ylipäätään tietää musiikinhistoriasta muutakin kuin klassisten säveltäjien nimet. Silti historiallinen musiikki on minulle lähinnä mielenkiinnon kohde, mahdollisuus oppia jotain uutta musiikista ja ihmisistä.